Tunteet kuvaksi

Tunnevalokuvaus antaa mahdollisuuden työstää teemoja ja asioita visuaalisesti kuvan ja tarinan kautta. Tunnevalokuvausmenetelmän ja Tunteet kuvaksi -työpajakokonaisuuden on kehittänyt Annuska Dal Maso.

Jos sanat eivät riitä ja itseilmaisu on vaikeaa, tunnevalokuvaus auttaa tekemään asiat näkyviksi ja konkreettisemmiksi. Kuvan ja tarinan kautta hyvän tai huonon muiston, jopa trauman, voi ulkoistaa ja ruveta sitä purkamaan ja käsittelemään.

Työpajat soveltuvat kaiken ikäisille ja kaikenlaisille ihmisille, taustoista riippumatta. Työpajan sisältö ja pituus voidaan räätälöidä kutakin ryhmää varten.

Tunnevalokuvaus auttaa rakentamaan omaa identiteettiä kerronnallisen eli eeppisen kuvan kautta. Menetelmään kuuluu oleellisesti oman tarinan kertominen kuvan muodossa. Meillä kaikilla on tarina kerrottavana. Tai paremminkin, meidän jokaisen elämään mahtuu satoja tarinoita, ja jokainen niistä on kertomisen arvoinen. Jokainen kokemus, joka meillä on, on henkilökohtainen ja yksilöllinen. Kun kerromme tarinaa elämästämme, se on meidän tulkintamme siitä mitä tapahtui, ja sillä hetkellä se on meille myös totuus.

Vaikka tarinamme on henkilökohtainen, voimme kuvan avulla jakaa tulkintamme ja siten herättää toisissa jonkun muiston samankaltaisesta tai samoin koetusta tilanteesta. Näin toinen kykenee osallistumaan tarinamme tunnemaailmaan ja sijoittamaan sen omaan kokemuskarttaansa. Tästä syntyy empatia.

Pukemalla elämänsä tarinoiksi ihminen pystyy etäännyttämään itsensä tapahtumista ja kykenee näin asettamaan kokemuksensa tarkkailulle alttiiksi. Hän pystyy näkemään oman tarinansa ulkopuolisena ja analysoimaan sen syy-seuraussuhteet ja reagoimaan tapahtumiin tarvittavalla tavalla.

On tärkeää, että jaamme kokemuksemme ja historiamme, muuten voimme jäädä siihen luuloon, että elämämme tapahtumat ovat irrallisia ja vain juuri meille tapahtuvia. Tämä lisää ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteita. Kun tarinoita jaetaan, löydetään niihin uusi tapa suhtautua. Jotta voisimme toimia sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten ja ihmisryhmien kanssa, on meidän osattava kertoa tarinoita omasta elämästämme, jakaa kokemuksia ja tunteitamme. Tunnevalokuvausmenetelmä on apu silloin, kun sanat eivät ole toimiva väline tarinan kerrontaan.

"Osallistuin Annuska Dal Mason suunnittelemaan ja toteuttamaan Tunteet kuviksi -työpajaan. Kurssin tavoitteena oli tunnevalokuvausmenetelmän kautta nostaa esiin muistojen tunteita ja kuvata niitä valokuvan keinoin. Jaoimme toisillemme omia kuviamme ja kerroimme toisten ottamien kuvien herättämistä tunteista ja mielikuvista. Näin syntyi hyvin yhteisöllinen ja terapeuttinen prosessi. Erittäin tyytyväisenä reppu täynnä lähdin työpajasta. Olen soveltanut oppimaani työssäni sosionomien kouluttajana." Raimo Vähänikkilä, lehtori, Kemi-Tornion AMK

Teoria

Tunnevalokuvaus -menetelmä pohjautuu kolmeen pääteoriaan:

Frigga Haug -muistelutyö (Erinnerungs arbeit)

Frigga Haugin muistelutyö perustuu kollektiiviseen työskentelyyn. Ryhmässä työstetään henkilökohtaisia tapahtumia omasta elämästä tarinaksi.

Muistelutyön suunta on sirpaleista kokonaisuudeksi, joka tarkoittaa sitä, että pienistä asioista, tarinoista ja muistoista, muodostetaan muisteluprosessin kautta kokonaisuuksia, tarinoita joita ihminen pystyy katsomaan objektiivisesti ja analysoimaan sekä pyrkimään tuottamaan muutosta.

“Muistelutyö on tieteen näkökulmasta tarkasteltuna sosiaalipsykologinen tutkimusmenetelmä, poliittisesti tarkasteltuna se vahvistaa kollektiivia, joka pyrkii ainakin itsensä vapauttamiseen, teoreettisesti se pohjautuu verkostoitumiseen eri tieteenalojen ja niiden painoalueiden välillä, näistä varmasti tärkeimpiä ovat kulttuuriteoria, ideologiateoria, kriittinen psykologia ja kieli(tieteelliset) teoriat. Tavoitteena on tietoisuuden lisääminen naisten yhteiskunnallisuudesta (vaikkakin metodi on käytettävissä yleisemminkin) ja samanaikaisesti oman toimintakyvyn vahvistaminen.” Frigga Haug: Muistelutyö (1999, s.116)

Tarinallisuus

Tarinallisuudessa omia kokemuksia muutetaan tarinan muotoon. Tavoitteena tarinallisuudessa on tarinaan johtavien tapahtumien objektiivinen tarkastelu, tunteiden ja tapahtumien myöntäminen, sekä niiden olemassaolon tiedostaminen.

Tarinallistamisen kautta tapahtumia pystytään etäännyttämään tarkasteluun ja sitä kautta pyritään elämänkulun haltuunottoon, tapahtumien ja niiden seurausten hyväksymiseen.

Prosessi auttaa suhteuttamaan tapahtumat omaan elämään kokonaisuutena, ei vain yksittäisenä tapahtuma. Tarinallisuus pyrkii vahvistamaan minän suhdetta muihin ja mahdollistaa muutoksen tuottamisen omassa elämässä.

Bertholt Brecht – Eeppinen teatteri

Brechtin eeppinen teatteri sisällytti katsojan osaksi näytelmää. Tapahtumassa yksilöstä tulee osa suurta kokonaisuutta ja se vahvistaa yksilön yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Prosessi

Aluksi valitaan ryhmän kanssa aihe, jota lähdetään työstämään. Aihe voi olla laaja (Minä välitän, Minun elämäni, Nuoruus jne.) tai suppea (yksinäisyys, kulunut vuosi jne.) Tärkeää on pysyä valitussa aiheessa. Osallistuja voi itse tulkita aihetta omien tarpeidensa mukaan, ts. käsitellä sitä laajemmassa merkityksessä tai hyvin henkilökohtaisella otteella.

Aiheen valinnan jälkeen herätellään muistoja liittyen aiheeseen. Muistoja ja ajatuksia voi ensin kirjoittaa ylös tai niitä voidaan jakaa ryhmässä suoraan keskustelemalla, tämä päätös tulee tehdä ryhmästä riippuen.

Muistoja voidaan herätellä valokuvien, listojen tai vaikkapa musiikin kautta. Oikea lähestymistapa tulee valita ryhmän mukaan.

Tärkeintä on kuitenkin, että tarinoita jaetaan ryhmän kesken. Tämä luo luottamusta ja yhteishenkeä mikä takaa turvallisen ympäristön jatkaa työskentelyä.

Kerrotuista tarinoista/muistoista/listoista erotellaan tunteet ja tunnelmat, joita kuvataan. Tarina etäännytetään itsestä ja kuvissa päähenkilöksi nousee kolmas persoona. Apuna käytetään opittuja eeppisen kuvan tekniikoita (värit, symbolit, lukusuunta). Harjoitellaan myös sarjan tekemistä, kokonaisuuden luomista sekä kuvan tarinallisuutta erilaisten harjoitteiden kautta.

Vaikka kursseilla opetellaan jonkin verran teoriaa ja kameran tekniikkaa, eivät ne ole pääosassa kuvan tekemisessä. Jos kuva on epätarkka tai muuten teknisesti hieman huonolaatuinen, mutta kuvan ottaja on siihen tyytyväinen ja kokee sen kuvaavan nimenomaan hänen tuntojaan, on kuva silloin täysin hyväksyttävä.

Ohjaajan tulee olla valmis auttamaan, tai löytämään joku toinen, joka voi auttaa, jos osallistujalla on tietynlainen kuva mielessään eikä hän kykene sitä omien teknisten puutteidensa takia toteuttamaan. Silloin ohjaaja tai paikalle kutsuttu ammattilainen opastaa osallistujaa siihen pisteeseen, että hän kykenee saamaan kuvasta sellaisen kuin itse haluaa. Kuvan suunnittelu ja kuvausvastuu on koko ajan osallistujalla.

Osallistuja saa myös kuvata itseään ja näin ollen pyytää jotakuta muuta ottamaan kuvan puolestaan. Kuitenkin tulee korostaa, että osallistujan tulee suunnitella kuva itse ja avustaja on paikalla vain painamassa laukaisinta, ei päättämässä kuvakulmaa tai muuta sommittelua.

Harjoitusten myötä osallistuja oppii käyttämään kuvaa ilmaisun välineenä. Tämän jälkeen hän voi työstää isomman projektin haluamallaan tavalla.

Tunteet kuvaksi prosessissa on oleellista ja tärkeää, että projektin lopuksi kuvat/kuvasarjat julkistetaan jossain muodossa. Tämä motivoi tekijöitä ja on oleellinen osa omanarvontunnon kasvua.

Julkistaminen voi olla perinteinen valokuvanäyttely tai vaihtoehtoisesti voidaan myös kuvista tehdä kirja, nettisivu, diashow jne. Jokaisen tarina on kuvan arvoinen.

Ota yhteyttä

Voit ottaa minuun yhteyttä joko soittamalla tai kirjoittamalla sähköpostia.

Annuska Dal Maso

p. 045 126 1275

annuska@tunteetkuvaksi.fi